On taas se aika vuodesta, kun on hyvä todeta, että tulipas niin paljon pelejä, että niitä kaikkia ei mitenkään ehdi pelata läpi. Ei vaikka olisi halunnut. Ja tänä vuonna joutuu toteamaan myös sen, että muutama titteli on tässä kirjoitushetkellä vielä tulematta. Eli tämä peli on jo hävitty. Game over good sir.

Kommentit (0)   Kommentoi   Lue lis...

Tuijotan ulos ikkunasta. Oikea käsi veivaa laiskasti lusikkaa samalla kun vasen uppoutuu puolityhjään cashew-pähkinäpussiin. Herätyskellon torkkutoiminto havahtuu neljännen kerran. Aamuaurinko lymyilee jossain horisontin takana ja taivas on alakuloisen siniharmaa. Pääni nojautuu taaksepäin, huokaan syvään ja sukellan katonrajan haavekuviin. Jokin jossain murtuu.

Tasaantuminen on raivostuttavaa. Sielua musertavaa tyhjäkäyntiä, joka juo ahnaasti elämänilon sammiosta tippa kerrallaan. Kun luonnonvoimat on vihdoin taltutettu ja vuorenhuippu törröttää jalkojen alla, edessä on vääjäämättä kenties suomen kielen yksinäisin kysymys: mitä nyt?

Kommentit (0)   Kommentoi   Lue lis...

Nykyään voi urheilla monella eri tavalla. Monet suosivat perinteisiä pallopelejä, toiset nauttivat kamppailulajeista. Urheiluksi luetaan myös esimerkiksi autourheilu ja motocross, jotka todellisuudessa ovatkin ammattitasolla fyysisesti hyvin haastavia lajeja. Golf jakaa mielipiteitä, mutta siinäkin vaaditaan huippuluokan kehonhallintaa sekä fysiikkaa ja lisäksi pelaajat usein kävelevät radalta toiselle.

Muutaman viime vuoden aikana pinnalle on noussut myös niin sanottu elektroninen urheilu eli kilpapelaaminen. Mitä on elektroninen urheilu, ja voidaanko kilpapelaamista eli tietokoneen tai pelikonsolin äärellä istumista kutsua perustellusti urheiluksi?

Kommentit (0)   Kommentoi   Lue lis...

Tunnustan auliisti: tämä blogi meinasi jäädä kirjoittamatta, koska Assassin’s Creed Syndicate vei niin kokonaisvaltaisesti mennessään. Uppouduin niin tyystin pelin vietäväksi, että ajantaju katosi kuin itsestään. Ajatelkaa nyt, aikuinen mies.

Yksi yleisimmistä podcastimme Dear Nelinpeli -osioon lähetetyistä kysymyksistä koskee juuri tätä aihetta. Tai no, ennemmin kyse on julistuksesta tai patouman purkutoimenpiteestä kuin kysymyksestä. Siitä, että aikuinen ihminen ei ihan kaikille kavereilleen voi peliharrastuksestaan puhua. Siitä lasten leikin stigmasta, jota pelit ja pelaaminen yhä harteillaan kantavat.

Kommentit (0)   Kommentoi   Lue lis...

Kerron teille pienen tarinan.

Kun olin lapsi, osapuilleen kuusivuotias, olimme äitini kanssa lomamatkalla… jossain. Jugoslaviassa, Egyptissä tai Turkissa. En enää muista mikä maa silloin oli kyseessä, onhan tapauksesta jo kolmisen vuosikymmentä. Siitä huolimatta yksi kuvajainen vaanii muistojeni seassa niin kirkkaana ja värikylläisenä, että sen tempautuminen takaraivoni sopukoista osaa yhä kouraista sydämestä. Sitä muistoa tähdittää pieni riutunut kissanpentu.

Kommentit (0)   Kommentoi   Lue lis...

Minulta kysytään usein syitä siihen miksi pelaan yksin, mutta harvoin olen asiasta ääneen puhunut. Minä hämmästelen enemmänkin sitä, että siinä on ylipäätänsä jotain ihmeellistä. Nyt ajattelin siitä teille puhua, joten kerääntykäähän tähän ympärille niin yritän kertoa miksi.

Kommentit (0)   Kommentoi   Lue lis...

Säästin tarkoituksella tämän viikon blogin julkaisun iltamyöhälle. Aihe on tällä kertaa nimittäin sellainen, joka tapaa kaihtaa päivänvaloa. Tarkoitus on tunnelmoida noista tarinoiden synkissä sopukoissa majapaikkaansa pitävistä juonittelijoista ja tuomiopäivän nappulalla sormeaan lepuuttavista antisankareista. Niistä pahiksista.

Ne hahmot kun tapaavat olla niitä, joista tunnistamme helpoiten itsemme.

Kommentit (0)   Kommentoi   Lue lis...